sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Ich bin in Dresden

Guten dag! Täällä sitä vielä seikkaillaan Saksassa. Tääl on ihan kivaa. Sopivan eksoottista, ei kuitenkaan liikaa. Ja täältä saa suomalaiseen makuun sopivaa tavallista pannukahvia maidolla. Ei ole vielä alkanut se loputon cappuccinon litkiminen mun osaltani. :)



Eikä tämä muuten ole niin hyvä seikkailumaa kuin vaikka Intia. Kieltämättä ilmassa on silti ollut pientä jännitystä koko viime viikonlopun, sillä suurin osa Berlinin keskeisistä junalinjoista oli ajettu alas. Syyksi ilmoitettiin "lyhyellä varoitusajalla ilmaantunut turvallisuuteen liittyvä seikka". Ville väitti että tuollainen turvallisuusuhka voi johtua vaikka jarruista. Mun mielestä yhtäkkiä huomattu jarruvika ei vaadi kahta tuiman näköistä pollaria joka vaunuun. :/

Ollaan nyt sitten hypitty junasta junaan ja asemalta asemalle ja pähkäilty järkeviä reittejä. Just kun opittiin reitit niin simsalabim! alkoivat yövuorot, ja kaikki meni uusiksi. Eilen päästiin jo keskustan museoalueelle suht kivuttomasti -vain kolmella eri junavuorolla. Kostoksi sekavuudesta ollaan matkusteltu pummilla. Yksi lippu oikeuttaisi vain kolmeen pysäkkiväliin, mutta me ollaan kyllä ajeltu aina koko matka samalla. Turistin yksinoikeudella. ;)



Viikko alkoi mun osalta ankeasti, koska olen nyt sitten vihdoin kipeänä. En tiedä onko tämä sama pöpö kun Villellä kotoa lähtiessä, mutta kurkku on turvonnut ja pää täys räkää. Silti urheasti laahauduin koko päiväksi museoihin, saa nähdä kostautuuko liika ilakointi huomiseen mennessä. :(

Seikkailtiin Berliinissä itsemme Saksan historialliseen museoon, jonka näyttelyt siis kertovat koko Saksan historian 100-luvulta vuoteen 1994. Ville räpsi kamerallaan kun kunnon turisti ainakin, koska alkumuseo oli tietysti täynnä vanhoja miekkoja ja kypäriä. Mäkin tunnistin osan! Nyt voi asiakkaille kertoa että täältä löytyy hienot mallit ainakin Rondelista ja Oakeshotin tyypin IV:stä. :) Mä hajoilin museon penkeillä, koska kuume kolkutteli ohimoita ja Ville oli ihan_älyn_hidas. Vihdoin päästiin mun odottamalle osuudelle toisesta maailmansodasta ja juutalaisten joukkotuhonnasta. Se oli aika kaamea, vaikkei siellä mitään graafisia juttuja ollut, lähinnä propagandajulisteita ja erilaisia dokumentteja. Erään taiteilijan tekemä pienoismalli "death factory", oli aika karmaiseva. Se oli siis miniatyyri, jossa ihmisiä oli toisessa päässä jonossa vartioiden saattelemina menossa rakennukseen, sitten seuraavassa alasti kaasukammiossa ja seuraavassa sotilaat heitteli ruumiita polttouuneihin. Yäk.




Nyt ollaan punkattu pari yötä Meissenissä, joka on kiva pikkukaupunki Berliinistä lounaaseen. Käytiin katsastamassa paikallinen linna ja kierreltiin pieniä putiikkeja. Meissenissä on posliinitehdas ja tosi paljon erilaisia antiikkiliikkeitä. Ostin tosin vaan -yllätys, yllätys!- saippuaa. Mut kun hotellissa oli niin kiva kylpyamme, niin tarttihan sitä kokeilla. Joka ilta. :D

Laitan tähän bloggaukseen kuvat kunhan saan oman koneen joskus nettiin. Nyt dataillaan Dresdenissä vielä, tämä on sen verran suurempi kaupunki et löydettiin jopa nettikahvila. Meissenin hotellissa ei netti toiminut, vaikka soitettiin jopa T-Mobilen asiakaspalveluun ja valitettiin asiasta. "Have you tried to turn it off and on again?"

Tästä matka jatkuu Bonniin. Tarkoitus on toimittaa Jasperille tietokone ja hakea mun aurinkolasit, jotka Instrumentariumin kiltti myyjätäti lupasi postittaa sinne. Ehkä hengaillaan Bonnissa hetki, Ranskassa tarttis olla vasta lauantaina. Mun tarvii ostaa uudet kengät, koska olen pissannut kaksi kertaa vanhojen päälle! :D Ei ole helppoa keskellä yötä kuulkaas maantien varressa kyykkiä kun on pimeää ja alamäki. :D

Piss piss!

lauantai 12. syyskuuta 2009

Näin minä vihellän maatkallaaaniii...

Do dii! Berlinissä ollaan. Ei tosin niin yksinkertaista, kuin miltä kuulostaa. Ensin tartti ajella läpi Eestinmaan, Latvian, Liettuan ja Puolan. Aluksi olin innoissani erilaisesta rakennusarkkitehtuurista, laiduntavista lehmistä, lampaista, hevosista...sitten vaivuin matkailumasennukseen ja kudoin vaan villasukkia. Tulivat muuten valmiiksi. :)

Aina kun opittiin jonkin maan keskeiset liikennemerkit ja valuuttakurssi, niin putkahdettiin seuraavaan valtioon. Latviasta eteenpäin entiset tulliasemat oli otettu hyötykäyttöön: joka ikisessä entisessä passintarkastuskopperossa oli nyt viinakauppa. :D Puolasta Saksan puolelle tultaessa niissä oli puolestaan joka toisessa viinakauppa ja joka toisessa rahanvaihtopiste. Edelleenkään ei mitään viranomaisen näköisiä kavereita näköpiirissä. Paitsi rekkojen punnitusasemalla oli koppalakkeja, meinattiin aluksi ajautua sinne. Otin sen pienenä vihjeenä Villeltä, vaikkei mun mielestä mulla ole liikaa tavaraa mukana. Koskaan ei tiedä koska tarvii ratsastuskypärää!

Omia kissa- ja heppakavereita on nyt jo ikävä. Onneksi Liettuassa reitille osui "mini zoo", johon pakotin Villen ajamaan. Siellä oli kiva poni, jonka kanssa vaihdoin kuulumisia. Sitä harmitti kun joku oli leikannut sen otsatukan ihan oudosti. Mä tiesin tunteen.




Sillä ponilla oli näin hieno oma koti...


..mutta sen naapurissa asui ihme kyyläpariskunta...


Juotiin mini zoon kahvilassa kaffet ja syötiin jätskit, jotka maistuivat kaamealle esannssivärille. Onneksi ei maksanut paljoa. Sitten jatkettiin kohti Puolaa.

Puolassa ihmiset kaahaavat kuin viimeistä päivää. Kaikilla on ihan helkutin kova kiire ja joka paikassa oli tietyö kesken. Meillä ei ollut kiire päästä hengestämme, niin annettiin täysperävaunurekoillekin tietä aina kun ne halusivat ohittaa, ja ne halusi usein. Vähän pelotti, mutta välillä myös nauratti.

Laskin Puolan moottoritiellä haukkoja, näin ainakin 16 haukkaa. Ne ilmeisesti vaanivat pelloilta joitain myyriä. Puolan ja Saksan rajalla laskin munahaukkoja, niitä näin neljä. Ville ei uskonut, kunnes bongasi itsekin tien laidoilta pari punaisin valosydämin koristeltua latoa, joissa luki "Night Club". Sanoin, että takastulomatkalla menee kahville sitten johonkin sellaiseen, joka a) ei ole hiljaisella teollisuusalueella, b) ei ole punaisilla vilkkuvaloilla koristeltu ja c) ei ole "yökerho".

Pysähdyttiin Puolassa syömään kiinalaista. Siinä kaupungissa esiintyi humppabändi, jolla oli aika myyvä nimi:


Lopuksi vielä kuva meidän hotellin ikkunasta.


Ja viesti teille kaikille!


keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Ja sepustukset alkaa nytten..

..vaikka ollaankin vielä tukevasti mantereen puolella. Samalla tänne voinee raportoida alkumatkankin sujumisesta. :D

Eilen tiistaina valvottiin perinteiseen tyyliin klo 02.00 asti, Ville tehden viimeisiä firmahommia ja minä pakkauspanikoiden. Neljän tunnin yöunien jälkeen suunnistin YTHS:lle pikakeikaukselle, sitten kamat autoon ja vauhdilla Helsinkiin, ettei missata lauttaa Tallinnaan. Ehdittiin ihan hyvin, kiitos kätevän navigaattoriäänen, joka ponnekkaasti vaati kääntymään oikeasta risteyksestä vielä silloinkin kun itse epäröitiin.

Laivalla oli paljon porukkaa, joku Tikkurilan maalikonferenssi siellä oli menossa. Me syötiin maittavat ja edulliset lounaat (lehtipihvi 13€ ja lohimedaljonki 11€) ja koomailtiin laivakaupassa. Ostettiin 6 purnukkaa DKNY:n deodoranttia kun oli kerta halpaa! :)


Kannella tuuli niin et rillit meinas lentää päästä.
Katsastettiin kuitenkin muita turisteja ja räpsittiin kuvia niinkun japanilaiset konsanaan.

Kannella oli otettu huomioon myös nelijalkaisten matkustajien tarpeet. :)






Iltapäivän puolella saavuttiin Tallinnaan, josta matka jatkui Pärnun kautta Latvian rajalle. Entinen raja-asema oli aavemainen, tyhjät passitarkastuskopit seisoivat hylättynä tonteillaan sälekaihtimet vinossa. Kukaan ei halunnut nähdä mitään papereita ja ajettiin siitä sitten vaan ohi.

Nyt illalla saavuttiin Riikaan, tai oikeastaan Villen sanoin "Riikan Raisioon" Kekavaan. Ei jaksettu raahautua ravintolaan, ni käytiin läheisessä Maximarketissa shoppailemassa. Oli aika eksoottista taas koittaa erottaa maito- ja jogurttipurkkeja toisistaan. Kaliningradin jälkimuistelmissa mä aloin polleana latoa tavaraa koriin kunnes tajusin etten tajua niistä mitään. :D Onnistuin ostamaan kanavoileivän, sendvics ar vistun ja pari persikkaa. Vähän jäi katkera mieli, kosken löytänyt Kaliningradista tuttua suklaajuomaa. Onneksi se oli ehkä saksalaista, niin löytänen sitä vielä jostain tälläkin reissulla.

Jepulis. Nyt siis dataillaan Latviassa. Todella erikoinen ilta (NOT!); kumpikin istuu omien tietokoneidensa ääressä. Ehkä tämä tästä vielä lomaksi muuttuu...