Go Guildford!

Kirjoitin viimeksi, että ollaan selvitty hyvin ilman ylimääräisiä kommelluksia. Olis pitänyt koputtaa puuta, koska onnistuin heti järjestämään jotakin ettei elämä kävisi liian tylsäksi. Mun mielestä on ihan OK pitää keskeneräistä sukkaneuletta auton kojelaudan päällä silläaikaa kun käy Mäkkärissä. Sukkapuikkojen mielestä on kiva sukeltaa kojelaudan ja tuulilasin väliseen rakoon. Pling!

Yritin noukkia sitä toisella samanlaisella ja niinhän siinä kävi että -pling!- sekin meni sinne. Nyt Villen kotimatka Suomeen on plingpling, koska puikot jäivät aikamoisen pinnistelyn jälkeen kojelaudan ja tuulilasin väliin. Tämä pikku onnettomuus sattui siis Ranskassa. Heti kun päästiin Englantiin, lupasin hoitaa asian, koska englantilaiset ei ole niin vaikeita kun ranskalaiset. Mentiin Leedsissä autokorjaamoon, jonne minä marssin sisään yksi sukkapuikko kädessä ja sanoin että kaksi tämmöistä olis nyt tuolla tuulilasin välissä. Korjaamon setä kysyi, että etkö sä voisi vaan ostaa uusia. :D Tuli kuitenkin pihalle ihmettelemään tilannetta, samoin kuin yksi mekaanikkopoika. Mekaanikko kysyi, että eikö me voitais yrittää noukkia niitä sellaisella samanlaisella puikolla. Kaikenlaisia pölöjä sitä päästetäänkin toisten autoja korjaamaan!

No nih. Nyt mä olen siis Englannissa ja Ville kotimatkalla (about Saksan paikkeilla). Toivottavasti appivanhemmat ymmärtävät että sukkapuikkoepisodi oli sellaisia elämän tilanteita, jotka vaan tapahtuu vaikka kuinka taistelis vastaan. Yritän taas noukkia niitä kun olen Suomessa. Lisätään sitten samaan laskuun, johon tulee kaikki Luminan ja Franciksen hajoittamat maljakot...



Kuten kuvasta näkyy, Guildford on kaunis paikka. Tyypillinen englantilainen kaupunki, ei liian iso eikä liian pieni, täynnä ihania kauppoja ja mukavia ihmisiä. Oikeesti, täällä jos pyörii hämmentyneen näköisenä niin joku tulee kysymään että tarvitsenko apua. Ja kaupan tädit pitää huolen siitä että opiskelija saa ne alennukset joihin on oikeutettu. Ja bussikuskit on kivoja, se on erikoisen harvinaislaatuisen hämmästyttävää. Kuskit joutuvat vastaamaan about jokaiselle kyytiin nousevalle, että meneekö tämä sinne ja sinne. Yleensä siis että meneekö tämä yliopistolle. Aina ne vastaavat yhtä ystävällisesti. Joskus ne myös pysäkillä erikseen huutavat, että "jos menet Manor Parkiin, niin jää tässä pois!". Cheers!


Asun siis Manor Parkissa, joka on Surreyn yliopiston uusin asuntola. Tästä on matkaa varsinaiselle kampukselle pari kilsaa, mutta bussilla matka taittuu neljässä minutissa. Ostin heti kolmen kuukauden bussikortin, joka kustantaa 50 puntaa (vähän yli 50€) ja jolla saa ajella niin paljon kun haluaa. Busseja mun asunnolta yliopistolle ja keskustaan menee 7 minutin välein, eli homma on hyvin hoidossa.



Varsinainen lukukausi alkaa vasta ensi maanantaina 5. lokakuuta, jolloin suurin osa luennoista alkaa. Tämä viikko on ollut Welcome Week, jonka aikana uudet opiskelijat on opetettu talon tavoille. Ohjelmaan on kuulunut jos jonkinlaista käyttäytymisluentoa ja tervetulopuhetta. Tänään oli luento, jossa opetettiin käyttämään yliopiston kirjastoa. Kuulostaa tylsältä, mutta oli erittäin hyödyllinen ottaen huomioon sen, että siihen liittyy jos jonkinlaista sääntöä. Kirjastossa on kuusi kerrosta. Vain yhdessä kerroksessa saa syödä. Kaksi kerrosta on "hiljaisia kerroksia", joissa saa vaan lukea hiljaa. Sisään tai ulos ei pääse ilman omaa kampuskorttia, lainaamisesta puhumattakaan. Kirjaston aukioloajat ovat vähän eri luokkaa kun Turussa; kirjasto on auki joka päivä klo 8.30 alkaen ja sulkeutuu vasta puoli kahdelta yöllä. Sairasta. Työntekijät on paikalla puoli yhteentoista, sen jälkeen paikalla ovat vartijat. Pitää ehkä käydä kokeilemassa että millaista on olla kirjaston hiljaisella osastolla keskellä yötä...

Tänään oli Freshers Fayre, jossa erilaiset kerhot ja opiskelijajärjestöt esittäytyivät. Löysin paikallisen Amnesty-ryhmän, mutten ratsastuskerhoa, mikä on aika kummallista koska olen kuitenkin Englannissa...ehkä se vielä jostain ilmestyy. Koko viikko on ollut aurinkoinen, mutta sopivasti tänään sadepilvet uhkailivat koko päivän. Sitten kampukselta pamahti joku vesiputki, ja koko yliopistoalue oli ilman vettä iltaan asti. Tämä kaikki tietysti silloin, kun on syksyn suurin tapahtuma piha-alueella...



Tunnelma teltassa oli aikast tunkkainen, kun kaikki uudet opiskelijat ja vanhat konkarit olivat ahtautuneet samaan tilaan ja taistelivat jokaisen kojun ilmaisista lahjoista. Onnistuin saamaan Surreyn poliisilaitoksen logolla varustetun viivottimen ja alennuskortin paikalliseen kampaamoon, joten kannatti raahautua paikalle.


Päätin jo aikaisemmin että käytän loppupäivän shoppailuun, ja kun FF oli kutakuinkin kierretty suunnistettiin Pekan kanssa keskustaan. Pekka on meidän tiedekunnasta Turusta ja samaa vuosikurssia kun mä. Kuvailtiin kampusaluetta samalla kun käveltiin keskustaan, aika hienoa vai mitä?



Shoppailu täällä on aikast mukavaa. Euro on niin hyvissä voimissaan, että kaikki tuntuu halvalta. Mun vieressä on Tesco, joka on auki 24h vuorokaudessa. Siis sellainen valtava marketti. Keskustasta löytyy kaikki lempparit ja pari uuttakin. Tänään kävin Lushilla hakemassa mun Freshers Boxin; laatikollinen tuotteita kympillä, kaikille yliopiston aloittaneille. :D Löysin myös käsityöliikkeen, joka pullisteli toinen toistaan ihanampia lankoja ja muuta tarvikkeistoa. Ostin uudet sukkapuikot, kröhöm.

Tässäpä vielä mun uusi kotikoloni. Meidän asuntola valmistui perjantaina, ja mä muutin siis lauantaina. Jokapaikassa tuoksuu vielä maali ja puu. Edes kokolattiamatto ei haittaa kun siinä ei vielä ole miljoonan entisen asukkaan pölyjä. Huoneessa on oma WC ja suihku, ilmainen netti ja jopa patteri!

Mulla on kaksi kämppistä, Manny ja Hanna. Kolme huonetta on vielä tyhjillään, kaipa niihin ensi viikolla saadaan täytettä kun lukuvuosi alkaa. En ole kämppiksien kanssa kauheasti hengaillut kun ollaan aika eri aikaan kotona ja eri tiedekunnista. Toivottavasti jatkossa oppii niitäkin tuntemaan paremmin.


Että sellasta. Guildford kuittaa.

Trailerpark Travellers

Viimeistä päivää Ranskassa, sitten kanaalin yli kuulemaan muunlaisia mielipiteitä. ;) Onkin jo mennyt ranskalaisiin vähän hermo, ainakin mulla. Nä on jotenkin niiiin epäystävällisiä ja sisäänpäinkääntyneitä. Ja missä on se ranskalainen hyvä ruoka?! En mä ainakaan ole syönyt täällä vielä mitään mitä en osais itse laittaa paremmin. Mäkkärissä tarvii käydä ellei halua syödä jotain valkoista mötikkää, mikä on säilötty liemeen ja jossa on karvapeite (nähtiin sellainen tänään kaupassa..)!

Hihii. Ranskassa on siis kaunista ja siihen se sitten jääkin. Mulla on jo koti-ikävä. Täällä on kaikki niin töykeitäkin, pyörittelevät silmiään vaan. Me ollaan sentään aina aloitettu kommunikoiminen ranskaksi ja vaihdettu englantiin vasta kun ei enää suju, ei auta. Juntteja ollaan kun tänäänkin mentiin sellaiseen kassajonoon, joka oli tarkoitettu pyörätuolia käyttäville. :D

Kuvasin eilen meidän asuntoa, ennen kuin joudumme luopumaan ihanasta kesätraileristamme. Ihan hyvä aika kyllä lähteä, koska muurahaiset aloittivat jo muuttopuuhat pihalta traileriinpäin. :/ Se olkoon sitten seuraavan matkalaisen päänvaiva.

Itäsiiven suuri makuuhuone on meikäläisten yömajana. Makuuhuoneesta on oma sisäänkäynti kylpyläosastolle, joka jää kuvassa oikealle. Arvatkaa kumpi puoli on mun ja kumpi Villen. :D


Seuraava kuva on suuren makuuhuoneen ovelta ruokasaliin päin. Oikealla keittiö ja vasemmalla olohuone/ruokailuhuone. Avonainen ovi taustalla vie länsisiiven makuusaliin. :D


Ja tässä on kylpyosasto eli suihku ja vessa. Ja oikein vesivessa onkin!


Länsisiiven makuuhuonetta olemme käyttäneet lähinnä vierashuoneena. Huoneessa on oma vessa. :D



Tässä vielä näkymä ruokasalista. Oikealla ulko-ovi ja kulmassa uusi paras ystävämme kaasulla toimiva takka.



Että semmosta. Kivahan tämä on, varsinkin kun olen tottunut pienenä asuttamaan parakkikopperoa muutenkin. Ja mun mielestä pieni on aina söpöä. :D Ainut miinus on kylmyys, ollaan jouduttu joka yö lisäämään peittoja päälle, nyt niitä on jo viisi. Onneksi peittoja riittää. Tässä on oikeasti ollut kylmempi nukkua kun autossa!

Eilen repästiin ja pestiin koneellinen pyykkiä leirintäalueen koneessa. Niitä sitten ripustelin ja nautin Carcassonen kaupungin mukaan nimettyä roséviiniä. Hihittelin samalla, kun naapurin eläkeläisbrittipariskunta pelasi Scrubblea omalla patiollaan. Just, just wait a minute!


Että tämmöstä täällä. Tämä lienee vika bloggaus ennen Englannin sumuja. Lauttamatka Doveriin on buukattu ja kunhan vielä saadaan traikku siivottua ja kamat pakattua niin otetaan suunnaksi kuningaskunta. Niinhän siinä kävi, että koti-ikävä ehti yllättää ennen kuin pääsin edes Englantiin saakka. Yritän olla reipas, pahin lienee vielä edessä kun Ville lähtee kotimatkalle ja jään "yksin". Vaikka ehkä 3000:n muun uuden Surreyn opiskelijan joukosta löytyy mulle muutama kohtalontoveri.

Road trip on ollut antoisa, vaikkakin aika rauhallinen. Ei olla jouduttu kommelluksiin ollenkaan. :D Eikä toivottavasti jouduta loppumatkallakaan, koska se on tarkkaan aikataulutettu... Ilmat on ollu mahtavat koko ajan, ja mittari on paikka paikoin kohonnut lähemmäs 30 astetta, varsinkin täällä Ranskan puolella. Ollaan kierrelty lukematon määrä linnoja (taas tänään yksi) ja jätetty muut turistiriennot vähän vähemmälle. Pari päivää ollaan löhöilty vaan, niin kai lomalla kuuluukin. Tänään käytiin paikallisessa superhypermarketissa ja ostettiin vähän halpoja viinejä matkajuomiseksi. Tai siis Englantiin/Suomeen viemiseksi. ;)

Lisää sepustuksia kunhan olen kotiutunut uuteen asuntolakoppiini. Au revoir!

Château de Pierrefonds

Eilen oli hauska päivä, sillä niinhän se edelleen on, että parhaat paikat löytyvät sattumalta (Ei vahingossa, vrt.USA:n löytyminen.Toim.huom.). Nykyisin parhaiden paikkojen etsintää helpottaa navigaattorin täti, jolta voi kysyä että mitä tänään tehtäis. Navigaattorin tädin mielestä oli hyvä hetki ajella Pierrefondiin. Sinne siis.

Pierrefondin kaupunki oli sopivan kokoinen jalkaisin kierreltäväksi, ja osuttiin paikalle just markkina-aikaan, jolloin useampikin toriaukea oli täynnä vihannes-, kala-, ja pullakojuja. Vaatemyyjiäkin riitti. Mä ostin yhden laukun hintaan 3€ ja olin oikein tyytyväinen. Kauemminkin olisin jaksanut pikkuputiikkeja kierrellä, mutta maittavan patonkilounaan jälkeen Ville halusi jo jatkaa matkaa –yllätys yllätys- Pierrefondin linnalle.

Pierrefondin linnan rakentaminen on alkanut ensimmäisen kerran jo vuonna 1393, jolloin Yrjö V:n toinen poika Orleansin Louis päätti rakennuttaa linnan, jotta pystyisi paremmin valvomaan kaupan käyntiä alueella. Ihan hienon paikan Louis rakennutti, näytti aika komialta jo parkkipaikalta.

Linnaa sai kierrellä ihan omaan tahtiin ja tunnelmointia lisäsi se, että turistisesonki on täällä jo aikalailla ohi eli saatiin kierrellä hyvinkin itseksemme linnan pitkiä käytäviä. Opittiin että linnaan hyökättiin vuonna 1616, koska Louis XIII oli kiukkuinen jostain. Linnaa pommiteltiin pahanpäiväisesti ja sitä alettiin myös varta vasten purkaa miehityksen aikana. Bongattiin linnan muureista sinne ammuttuja tykinkuulia, joita kukaan ei ole jaksanut hakea vielä pois.

Koko tämä ihanuus oli aivan unholassa ja raunioina about 200 vuotta, ku nnes Napoleon I osti linnan itselleen vuonna 1810. Napoleon III puolestaan aloitti linnan restauroimisen 1857 ja palkkasi hommaan kuuluisan ranskalaisen arkkitehdin Viollet-le-Ducin. Viollet-le-Duc teki aika hyvää jälkeä, koska linna oli aika henkeäsalpaava paikka. Ville ei meinannu pysyä ollenkaan housuissaan. Huoneet oli kun suoraan Keskimaan haltijalinnoista!

Olin tyytyväinen et käytiin täällä just syksyllä, koska linnaa ympäröivä puistokin oli aika taianomainen ruskaväreissä..

Linnan kellarista löytyi pitkät pimeät käytävät, joita ei oltu merkitty turistien opaslehdyköihin ollenkaan. Mä aavistelin, ettei sinne kuulu mennä, mutta tokihan toinen puolikas oli jo puolivälissä käytävää kameransa kanssa. Käytävissä oli kalseat ja kosteat huoneet, jotka oli täynnä hautapaadeja. Jokaisen kivisen arkun päällä oli ko. kuollutta kaveria esittävä patsas. Osa oli istuvia, osa rukoilevassa asennossa yms, mutta osa makasi samalla tavalla kun arkussa. Hrr! Jonkun mielipuolen hyvä idea oli ollut laittaa kellariin hiljalleen pyöriviä mosaiikkipeilejä ja kätkettyjä kaiuttimia, joista kuului hiljaista kuiskailua. Mä olin ihan tukka pystyssä siellä ja koitin repiä Villeä sinne mistä tultiinkin..oltiin ainoat elävät olennot koko pimeällä käytävällä. Vielä kun jostain heijastu valkoinen patsaan kuva yhteen seinään niin mä olin ihan kypsä lähtemään. Kuvia paikasta voi sitten kysellä myöhemmin Villeltä, mulla ei ole yhtään ja Villellä on sellaisia joissa mä olen tippa linssissä. :D

Vihdoin päästiin pois sieltä kauhukammiosta ja koko linnasta. Mä olin jo ihan naatti, mutta kierrettiin vielä näyttely Violet-le-Ducin linnan korjaukseen liittyvistä maalauksista ja joku toinen näyttely, jossa oli jonkun vanhan suvun keräilemiä patsaita ympäri Ranskaa. Museokaupasta löytyi vaikka mitä, ja ostettiin jopa kotiinviemiseksi todella hienot keskiaikatyyliset viinilasit. Illalla tehtiin asunnolla ite ruokaa ja siemailtiin hyvää euron maksanutta viiniä.

Ajetaan me tandemillaaa...

Täällä sitä siis asustellaan trailerikylässä Aisnen maakunnassa. Paikka on ok, sillä vaikka ympärillä on paljon muitakin lomalaisia, ollaan saatu olla aika rauhassa. Netti toimii vain pubissa, joten illat on pakko istua kiljuvien brittien keskellä. Onneksi viinilasillinen maksaa vain 2€ (vaikka sekin on kyllä kallis näillä viinihinnoilla). Ollaan silti varmaan jo "ne datailevat suomalaiset", koska liikutaan täällä camping-alueella vaan läppärit kainalossa. Huomenna on pubi kiinni, joten ostettiin äsken nettiaikaa huomiseksikin. Onneksi on terassi, johon voidaan huomenna tulla nörtteilemään. :D

Otan myöhemmin kuvia tästä alueestakin, on nimittäin ihan näkemisen arvoinen viritys tämä Berny Rivierén lomakylä. :D

Ekat kaksi yötä saatiin tosiaan vierata Suomesta (vaikka tulivatkin Saksasta..). Mukavasti lämmittivät ilmaa trailerissa, koska nyt ollaan jäädytty öisin kun ollaan kahdestaan. :D Jeren ja Helenan kanssa tutustuttiin Vic-sur-Aisnen sunnuntaimarkkinoihin ihanan aurinkoisessa säässä.


Kylän keskellä pyöri karuselli lapsille, kojuista myytiin vohveleita ja pienet leipomot myivät patonkia oikein urakalla. Paikalliset olivat levittäytyneet kaduille pitämään kirppiskojuja ja pitihän ne kaikki kiertää. Tein nukkekotiin pieniä löytöjä Helenan suotuisalla avustuksella (onneksi joku meistä puhui ranskaa..).


Illalla ajeltiin lähimpään kaupunkiin Soissons´iin kivojen ravintoloiden perässä. Eksyttiin ihmettelemään keskustan suurta katedraalia, joka oli siitä aika erikoinen, ettei se ollut minkään tietyn uskontokunnan mesta. Aika katoliselta meininki kirkossa kuitenkin näytti, ainakin näin ulkopuolisen silmin. Paikalliset kirkkomammat jakoivat meille postikortteja ja olivat innoissaan siitä että joku tulee Suomesta asti katsomaan Soissons´n katedraalia. Yksi otti meistä jopa valokuvia. :D

Ravintolapuoli oli aika pettymys. Tai ehkä paremminkin ranskalaisten aikataulupolitiikka. Kaupat, ravintolat ja muut menomestat ovat ihan randomisti auki aamupäivisin, jonka jälkeen ne menevät kiinni ja avaavat taas illansuussa. Paitsi maanantaina, jolloin suurin osa paikoista on kiinni. Paitsi että jotkut on auki. Meidän pubi on keskiviikkoisin kiinni. Sunnuntaisin kaikki on kiinni, paitsi jotkut paikat ovat auki. Ja nekin menevät aikaisin kiinni tai vaihtoehtoisesti avaavat vasta illalla. Ei hyvä homma, jos sattuu olemaan aamu-uninen suomalainen, jonka verensokerilla on muutenkin taipumus heilahdella kaoottisin seurauksin. Löydettiin sitten joku mesta, johon päästiin sisälle juomaan sangriaa. Kun oltiin odotettu 30 min niin sieltä alkoi saada ruokaa. Merci!

Eilen saateltiin J&H jälleen matkaan ja vajottiin itse traikun sohvalle ihmettelemään maailman menoa. Mua alkoi ahdistaa kun tajusin, että viikon päästä mä jäisin yksin Englantiin kun Villekin ottaisi kurssin kohti Suomea. Nyyh. Eroahdistus.


Piristyin kun sain Villen ylipuhuttua vuokraamaan meille tandemin. Fiksuna naisena valitsin mallin, jossa takana oleva saa vain istuskella ja katsoa maisemia. Edes ohjata ei voinut. Ylämäessä autoin polkemalla vähän tsemppivauhtia. Käytiin tällä menopelien kuninkaalla paikallisessa supermarketissa ja saatiin kummia katseita kyläläisiltä. Ihan kun ne ei olis ennen nähny tandemia polkevaa turistia patonki kainalossa!

Linnabongausta ja posliinikippoja

Mihinkäs me viimeksi jäätiin..? Saksaan. Tai siis ei jääty, vaan lähdettiin pikapikaa ajamaan kohti Ranskan rajaa, koska tajuttiin että Ranskan mestan varaus alkoi 19.9 klo 16. Samalla tehtiin treffit Vic sur Aisneen Jeren ja Helenan kanssa, saatiin tuttuja vieraita pariksi yöksi. :)

Lähdettiin Bonnista kohti Ranskanmaata. Tarkoitus oli matkalla bongailla vähän linnoja, ja onnistuihan se ihan hyvinkin. Ennen varsinaista kohdelinnaa eksyttiin pieneen kaupunkiin, jonka keskeltä paljastui muurein suojattu shoppailuparatiisi. Käytiin tietysti sielläkin pyörähtämässä ja syötiin niin isot jätskiannokset, ettei jaksettu niitä loppuun. Sellainen jätskiannos on jo aika iso. Kaupungin nimi jäi mysteeriksi.














Loppupäivästä käytiin aivan upeassa Burg Eltzissä, joka oli suuren laakson pohjalla upeiden maisemien keskellä. Linnalle piti kävellä 800m jyrkkää rinnettä alas (ja tietty sitten takas ylös, lääh!).



Ihmeteltiin linnan aarrekammiota, jossa oli myös aikamoinen kokoelma vanhoja miekkoja ja varsijousia (arvatkaa kuka valitsi tämän matkakohteen...?). Saatiin pääsymaksun hinnalla myös opastettu englanninkielinen kierros linnan sisäosiin, Kävi ilmi, että linna on ollut 1300-luvulta asti saman Eltz-suvun hallinnassa, eikä ole koskaan tuhoutunut esim. sodissa. Nyt siellä oli tietty sitten remppa kun me mentiin käymään. :/ Sanoin Villelle, että kunhan remppa on valmis niin mä voin kyllä muuttaa tänne.

Linna oli sisältä tosi hieno, harmi kun sieltä ei saanut ottaa valokuvia. Huoneet oli sisustettu ikään kuin siellä asuis vielä joku. Enkä toisaalta ihmettele vaikka asuisikin, kyllä ne eltziläiset siellä kuulemma vieläkin hengailee, ainakin perheestä oli valokuvakin yhden lipaston päällä.

Maisemat olivat upeat myös linnan parvekkeelta.

Kun vihdoin päästiin kömmittyä takaisin ylös linnan parkkipaikalle, otettiin kurssi kohti Ranskaa. Eipä kulunut kun viisi minuttia, kun Ville bongasi taas linnan, ja sinne oli pakko päästä. Mä en jaksanu. Linna oli ihan hienon näköinen, mutta sijaitsi vaihteeksi kukkulan päällä, jonne opastaulu lupasi olevan matkaa 1,5 km. Jäin autoon kun hullu linnabongari lähti yksin kiipeämään...

Istuin tämmösellä pimeällä parkkipaikalla ja kudoin sukkaa...onneks Ville tuli pian, koska linna oli joko kiinni tai asuttu, eikä sinne päässytkään sisään. Oli jo ihan pimeääkin...

Laskeskeltiin että ennen RCI-paikkaa ja sovittuja treffejä ehdittäisiin ajaa Saksan Mettlachiin. Mettlach on minikokoinen paikka joen varrella, mutta houkuttaa turisteja kun limppu sikaa. :D Koko kaupungin ainut ostoskatu on nimittäin täynnä erilaisia outlet-myymälöitä. Me haluttiin Villeroy&Bochia, mutta löytyi myös Laura Ashley, Lacoste... Keramiikastaan Mettlach on kuitenkin varsinaisesti kuuluisa, ja esimerkiksi Villeroy&Bochin tehdas on Mettlachissa.

Saavuttiin Mettlachiin yöllä ja alettiin arpoa yöpymispaikkaa. Hotelleja oli runsaasti, samoin taloja joiden seinissä teksti "zimmer", huoneita. Päätettiin nukkua autossa ja säästää rahaa, ilmakin oli sopivan lämmin. Parkkeerattiin isomman tien pysähdysalueelle just kaupungin ulkopuolelle. Yö sujui mukavasti, jos ei lasketa sitä, että säpsähdin hereille tunnin välein kun tammenterhot ropisivat auton kattoon ja kierivät tuulilasia alas...kops, kops.

Villeroy&Bochin outlettejä oli kolme. Suurin, pienempi "trendikäs" ja sitten joulumyymälä. Näissä kierreltyäni mä löysin sisäisen englantilaismummoni, oli siellä niin söpöjä astiastoja. Itse ostin tosin vaan yhden maljakon. :D Kävelykadun reunalla oli tori, ja siellä kirppismyyjiä. Yllättäen niilläkin oli myynnissä vaan keramiikkaa. Tykkäsin silti.

Mettlachista ajettiin pikavauhtia tänne Vic sur Aisneen. En ole täällä vielä ehtinyt paljoa kuvailla. Eilen kylässä oli markkinapäivä ja saatiin shoppailla kirppareilla oikein antaumuksella. Siitä lisää seuraavassa sepustuksessa. ;)

p.s. kaikki mummot ja ikäihmiset: kuvat saa isommaksi niitä klikkaamalla! ;)
...paitsi näköjään tämän bloggauksen kuvia ei saa. Mikäköhän tätä nyt riiva...?!

Saksassa pitsaa ja juomaa vaan....

Onni on ystävät. Varsinkin sellaiset, jotka asuvat reitin varrella kun olet matkaamassa halki Euroopan. Tänään navigaattorin ystävällisen topakka naisääni johdatti meikämatkaajat Jasperin sedän talolle Bornheimissä. Olisi ollut kivaa tavata myös taloa asuttavat setä ja täti, mutta nämät olivat juurikin lähteneet toiseen kaupunkiin järjestämään häitä. Toisaalta helpottavaa, koska oltiin aika rähjäisen näköisiä kun nukuttiin yö Burger Kingin pihalla jossain Keski-Saksassa. :D

Nyt on sitten parannettu maailmaa ja taisteltu Jassun nettitikusta. Neljä läppäriä, kolme nettiaddiktia ja vain yksi nettitikku ei ole hyvä yhdistelmä. Onneksi mulla on halpaa saksalaista valkkaria, minttusuklaata ja keskeneräinen villasukkaprojekti, niin olen antanut vähän periksi tässä asiassa.

Seuraavaksi matka jatkuu Ranskaan. Sitä ennen katsastetaan vielä joku saksalainen linnamesta, tietty. Olenkin jo aika valmis jättämään Saksan autobaanat taakse, meno on ollut senverran hurjaa. Täällä ei ole moottoritiellä nopeusrajoituksia ollenkaan, paitsi jos on tietyö niin saa ajaa "vaan" 130 km/h. Ville vetää aina vähän liikaa Red Bullia ja leikkii sitten olevansa Chewbacca. Red Bull antaa siivet tai karvat. :D

Niin. Tässä bloggauksessa ei nyt ole mitään pointtia, koskei ole tapahtunut muuta kirjoittamisen arvoista. Laitan tähän vaan kuvia Meissenistä, kun siellä oli niin idyllisen näköistä.