Go Guildford!

Kirjoitin viimeksi, että ollaan selvitty hyvin ilman ylimääräisiä kommelluksia. Olis pitänyt koputtaa puuta, koska onnistuin heti järjestämään jotakin ettei elämä kävisi liian tylsäksi. Mun mielestä on ihan OK pitää keskeneräistä sukkaneuletta auton kojelaudan päällä silläaikaa kun käy Mäkkärissä. Sukkapuikkojen mielestä on kiva sukeltaa kojelaudan ja tuulilasin väliseen rakoon. Pling!

Yritin noukkia sitä toisella samanlaisella ja niinhän siinä kävi että -pling!- sekin meni sinne. Nyt Villen kotimatka Suomeen on plingpling, koska puikot jäivät aikamoisen pinnistelyn jälkeen kojelaudan ja tuulilasin väliin. Tämä pikku onnettomuus sattui siis Ranskassa. Heti kun päästiin Englantiin, lupasin hoitaa asian, koska englantilaiset ei ole niin vaikeita kun ranskalaiset. Mentiin Leedsissä autokorjaamoon, jonne minä marssin sisään yksi sukkapuikko kädessä ja sanoin että kaksi tämmöistä olis nyt tuolla tuulilasin välissä. Korjaamon setä kysyi, että etkö sä voisi vaan ostaa uusia. :D Tuli kuitenkin pihalle ihmettelemään tilannetta, samoin kuin yksi mekaanikkopoika. Mekaanikko kysyi, että eikö me voitais yrittää noukkia niitä sellaisella samanlaisella puikolla. Kaikenlaisia pölöjä sitä päästetäänkin toisten autoja korjaamaan!

No nih. Nyt mä olen siis Englannissa ja Ville kotimatkalla (about Saksan paikkeilla). Toivottavasti appivanhemmat ymmärtävät että sukkapuikkoepisodi oli sellaisia elämän tilanteita, jotka vaan tapahtuu vaikka kuinka taistelis vastaan. Yritän taas noukkia niitä kun olen Suomessa. Lisätään sitten samaan laskuun, johon tulee kaikki Luminan ja Franciksen hajoittamat maljakot...



Kuten kuvasta näkyy, Guildford on kaunis paikka. Tyypillinen englantilainen kaupunki, ei liian iso eikä liian pieni, täynnä ihania kauppoja ja mukavia ihmisiä. Oikeesti, täällä jos pyörii hämmentyneen näköisenä niin joku tulee kysymään että tarvitsenko apua. Ja kaupan tädit pitää huolen siitä että opiskelija saa ne alennukset joihin on oikeutettu. Ja bussikuskit on kivoja, se on erikoisen harvinaislaatuisen hämmästyttävää. Kuskit joutuvat vastaamaan about jokaiselle kyytiin nousevalle, että meneekö tämä sinne ja sinne. Yleensä siis että meneekö tämä yliopistolle. Aina ne vastaavat yhtä ystävällisesti. Joskus ne myös pysäkillä erikseen huutavat, että "jos menet Manor Parkiin, niin jää tässä pois!". Cheers!


Asun siis Manor Parkissa, joka on Surreyn yliopiston uusin asuntola. Tästä on matkaa varsinaiselle kampukselle pari kilsaa, mutta bussilla matka taittuu neljässä minutissa. Ostin heti kolmen kuukauden bussikortin, joka kustantaa 50 puntaa (vähän yli 50€) ja jolla saa ajella niin paljon kun haluaa. Busseja mun asunnolta yliopistolle ja keskustaan menee 7 minutin välein, eli homma on hyvin hoidossa.



Varsinainen lukukausi alkaa vasta ensi maanantaina 5. lokakuuta, jolloin suurin osa luennoista alkaa. Tämä viikko on ollut Welcome Week, jonka aikana uudet opiskelijat on opetettu talon tavoille. Ohjelmaan on kuulunut jos jonkinlaista käyttäytymisluentoa ja tervetulopuhetta. Tänään oli luento, jossa opetettiin käyttämään yliopiston kirjastoa. Kuulostaa tylsältä, mutta oli erittäin hyödyllinen ottaen huomioon sen, että siihen liittyy jos jonkinlaista sääntöä. Kirjastossa on kuusi kerrosta. Vain yhdessä kerroksessa saa syödä. Kaksi kerrosta on "hiljaisia kerroksia", joissa saa vaan lukea hiljaa. Sisään tai ulos ei pääse ilman omaa kampuskorttia, lainaamisesta puhumattakaan. Kirjaston aukioloajat ovat vähän eri luokkaa kun Turussa; kirjasto on auki joka päivä klo 8.30 alkaen ja sulkeutuu vasta puoli kahdelta yöllä. Sairasta. Työntekijät on paikalla puoli yhteentoista, sen jälkeen paikalla ovat vartijat. Pitää ehkä käydä kokeilemassa että millaista on olla kirjaston hiljaisella osastolla keskellä yötä...

Tänään oli Freshers Fayre, jossa erilaiset kerhot ja opiskelijajärjestöt esittäytyivät. Löysin paikallisen Amnesty-ryhmän, mutten ratsastuskerhoa, mikä on aika kummallista koska olen kuitenkin Englannissa...ehkä se vielä jostain ilmestyy. Koko viikko on ollut aurinkoinen, mutta sopivasti tänään sadepilvet uhkailivat koko päivän. Sitten kampukselta pamahti joku vesiputki, ja koko yliopistoalue oli ilman vettä iltaan asti. Tämä kaikki tietysti silloin, kun on syksyn suurin tapahtuma piha-alueella...



Tunnelma teltassa oli aikast tunkkainen, kun kaikki uudet opiskelijat ja vanhat konkarit olivat ahtautuneet samaan tilaan ja taistelivat jokaisen kojun ilmaisista lahjoista. Onnistuin saamaan Surreyn poliisilaitoksen logolla varustetun viivottimen ja alennuskortin paikalliseen kampaamoon, joten kannatti raahautua paikalle.


Päätin jo aikaisemmin että käytän loppupäivän shoppailuun, ja kun FF oli kutakuinkin kierretty suunnistettiin Pekan kanssa keskustaan. Pekka on meidän tiedekunnasta Turusta ja samaa vuosikurssia kun mä. Kuvailtiin kampusaluetta samalla kun käveltiin keskustaan, aika hienoa vai mitä?



Shoppailu täällä on aikast mukavaa. Euro on niin hyvissä voimissaan, että kaikki tuntuu halvalta. Mun vieressä on Tesco, joka on auki 24h vuorokaudessa. Siis sellainen valtava marketti. Keskustasta löytyy kaikki lempparit ja pari uuttakin. Tänään kävin Lushilla hakemassa mun Freshers Boxin; laatikollinen tuotteita kympillä, kaikille yliopiston aloittaneille. :D Löysin myös käsityöliikkeen, joka pullisteli toinen toistaan ihanampia lankoja ja muuta tarvikkeistoa. Ostin uudet sukkapuikot, kröhöm.

Tässäpä vielä mun uusi kotikoloni. Meidän asuntola valmistui perjantaina, ja mä muutin siis lauantaina. Jokapaikassa tuoksuu vielä maali ja puu. Edes kokolattiamatto ei haittaa kun siinä ei vielä ole miljoonan entisen asukkaan pölyjä. Huoneessa on oma WC ja suihku, ilmainen netti ja jopa patteri!

Mulla on kaksi kämppistä, Manny ja Hanna. Kolme huonetta on vielä tyhjillään, kaipa niihin ensi viikolla saadaan täytettä kun lukuvuosi alkaa. En ole kämppiksien kanssa kauheasti hengaillut kun ollaan aika eri aikaan kotona ja eri tiedekunnista. Toivottavasti jatkossa oppii niitäkin tuntemaan paremmin.


Että sellasta. Guildford kuittaa.