Linnabongausta ja posliinikippoja

Mihinkäs me viimeksi jäätiin..? Saksaan. Tai siis ei jääty, vaan lähdettiin pikapikaa ajamaan kohti Ranskan rajaa, koska tajuttiin että Ranskan mestan varaus alkoi 19.9 klo 16. Samalla tehtiin treffit Vic sur Aisneen Jeren ja Helenan kanssa, saatiin tuttuja vieraita pariksi yöksi. :)

Lähdettiin Bonnista kohti Ranskanmaata. Tarkoitus oli matkalla bongailla vähän linnoja, ja onnistuihan se ihan hyvinkin. Ennen varsinaista kohdelinnaa eksyttiin pieneen kaupunkiin, jonka keskeltä paljastui muurein suojattu shoppailuparatiisi. Käytiin tietysti sielläkin pyörähtämässä ja syötiin niin isot jätskiannokset, ettei jaksettu niitä loppuun. Sellainen jätskiannos on jo aika iso. Kaupungin nimi jäi mysteeriksi.














Loppupäivästä käytiin aivan upeassa Burg Eltzissä, joka oli suuren laakson pohjalla upeiden maisemien keskellä. Linnalle piti kävellä 800m jyrkkää rinnettä alas (ja tietty sitten takas ylös, lääh!).



Ihmeteltiin linnan aarrekammiota, jossa oli myös aikamoinen kokoelma vanhoja miekkoja ja varsijousia (arvatkaa kuka valitsi tämän matkakohteen...?). Saatiin pääsymaksun hinnalla myös opastettu englanninkielinen kierros linnan sisäosiin, Kävi ilmi, että linna on ollut 1300-luvulta asti saman Eltz-suvun hallinnassa, eikä ole koskaan tuhoutunut esim. sodissa. Nyt siellä oli tietty sitten remppa kun me mentiin käymään. :/ Sanoin Villelle, että kunhan remppa on valmis niin mä voin kyllä muuttaa tänne.

Linna oli sisältä tosi hieno, harmi kun sieltä ei saanut ottaa valokuvia. Huoneet oli sisustettu ikään kuin siellä asuis vielä joku. Enkä toisaalta ihmettele vaikka asuisikin, kyllä ne eltziläiset siellä kuulemma vieläkin hengailee, ainakin perheestä oli valokuvakin yhden lipaston päällä.

Maisemat olivat upeat myös linnan parvekkeelta.

Kun vihdoin päästiin kömmittyä takaisin ylös linnan parkkipaikalle, otettiin kurssi kohti Ranskaa. Eipä kulunut kun viisi minuttia, kun Ville bongasi taas linnan, ja sinne oli pakko päästä. Mä en jaksanu. Linna oli ihan hienon näköinen, mutta sijaitsi vaihteeksi kukkulan päällä, jonne opastaulu lupasi olevan matkaa 1,5 km. Jäin autoon kun hullu linnabongari lähti yksin kiipeämään...

Istuin tämmösellä pimeällä parkkipaikalla ja kudoin sukkaa...onneks Ville tuli pian, koska linna oli joko kiinni tai asuttu, eikä sinne päässytkään sisään. Oli jo ihan pimeääkin...

Laskeskeltiin että ennen RCI-paikkaa ja sovittuja treffejä ehdittäisiin ajaa Saksan Mettlachiin. Mettlach on minikokoinen paikka joen varrella, mutta houkuttaa turisteja kun limppu sikaa. :D Koko kaupungin ainut ostoskatu on nimittäin täynnä erilaisia outlet-myymälöitä. Me haluttiin Villeroy&Bochia, mutta löytyi myös Laura Ashley, Lacoste... Keramiikastaan Mettlach on kuitenkin varsinaisesti kuuluisa, ja esimerkiksi Villeroy&Bochin tehdas on Mettlachissa.

Saavuttiin Mettlachiin yöllä ja alettiin arpoa yöpymispaikkaa. Hotelleja oli runsaasti, samoin taloja joiden seinissä teksti "zimmer", huoneita. Päätettiin nukkua autossa ja säästää rahaa, ilmakin oli sopivan lämmin. Parkkeerattiin isomman tien pysähdysalueelle just kaupungin ulkopuolelle. Yö sujui mukavasti, jos ei lasketa sitä, että säpsähdin hereille tunnin välein kun tammenterhot ropisivat auton kattoon ja kierivät tuulilasia alas...kops, kops.

Villeroy&Bochin outlettejä oli kolme. Suurin, pienempi "trendikäs" ja sitten joulumyymälä. Näissä kierreltyäni mä löysin sisäisen englantilaismummoni, oli siellä niin söpöjä astiastoja. Itse ostin tosin vaan yhden maljakon. :D Kävelykadun reunalla oli tori, ja siellä kirppismyyjiä. Yllättäen niilläkin oli myynnissä vaan keramiikkaa. Tykkäsin silti.

Mettlachista ajettiin pikavauhtia tänne Vic sur Aisneen. En ole täällä vielä ehtinyt paljoa kuvailla. Eilen kylässä oli markkinapäivä ja saatiin shoppailla kirppareilla oikein antaumuksella. Siitä lisää seuraavassa sepustuksessa. ;)

p.s. kaikki mummot ja ikäihmiset: kuvat saa isommaksi niitä klikkaamalla! ;)
...paitsi näköjään tämän bloggauksen kuvia ei saa. Mikäköhän tätä nyt riiva...?!