Näin minä vihellän maatkallaaaniii...

Do dii! Berlinissä ollaan. Ei tosin niin yksinkertaista, kuin miltä kuulostaa. Ensin tartti ajella läpi Eestinmaan, Latvian, Liettuan ja Puolan. Aluksi olin innoissani erilaisesta rakennusarkkitehtuurista, laiduntavista lehmistä, lampaista, hevosista...sitten vaivuin matkailumasennukseen ja kudoin vaan villasukkia. Tulivat muuten valmiiksi. :)

Aina kun opittiin jonkin maan keskeiset liikennemerkit ja valuuttakurssi, niin putkahdettiin seuraavaan valtioon. Latviasta eteenpäin entiset tulliasemat oli otettu hyötykäyttöön: joka ikisessä entisessä passintarkastuskopperossa oli nyt viinakauppa. :D Puolasta Saksan puolelle tultaessa niissä oli puolestaan joka toisessa viinakauppa ja joka toisessa rahanvaihtopiste. Edelleenkään ei mitään viranomaisen näköisiä kavereita näköpiirissä. Paitsi rekkojen punnitusasemalla oli koppalakkeja, meinattiin aluksi ajautua sinne. Otin sen pienenä vihjeenä Villeltä, vaikkei mun mielestä mulla ole liikaa tavaraa mukana. Koskaan ei tiedä koska tarvii ratsastuskypärää!

Omia kissa- ja heppakavereita on nyt jo ikävä. Onneksi Liettuassa reitille osui "mini zoo", johon pakotin Villen ajamaan. Siellä oli kiva poni, jonka kanssa vaihdoin kuulumisia. Sitä harmitti kun joku oli leikannut sen otsatukan ihan oudosti. Mä tiesin tunteen.




Sillä ponilla oli näin hieno oma koti...


..mutta sen naapurissa asui ihme kyyläpariskunta...


Juotiin mini zoon kahvilassa kaffet ja syötiin jätskit, jotka maistuivat kaamealle esannssivärille. Onneksi ei maksanut paljoa. Sitten jatkettiin kohti Puolaa.

Puolassa ihmiset kaahaavat kuin viimeistä päivää. Kaikilla on ihan helkutin kova kiire ja joka paikassa oli tietyö kesken. Meillä ei ollut kiire päästä hengestämme, niin annettiin täysperävaunurekoillekin tietä aina kun ne halusivat ohittaa, ja ne halusi usein. Vähän pelotti, mutta välillä myös nauratti.

Laskin Puolan moottoritiellä haukkoja, näin ainakin 16 haukkaa. Ne ilmeisesti vaanivat pelloilta joitain myyriä. Puolan ja Saksan rajalla laskin munahaukkoja, niitä näin neljä. Ville ei uskonut, kunnes bongasi itsekin tien laidoilta pari punaisin valosydämin koristeltua latoa, joissa luki "Night Club". Sanoin, että takastulomatkalla menee kahville sitten johonkin sellaiseen, joka a) ei ole hiljaisella teollisuusalueella, b) ei ole punaisilla vilkkuvaloilla koristeltu ja c) ei ole "yökerho".

Pysähdyttiin Puolassa syömään kiinalaista. Siinä kaupungissa esiintyi humppabändi, jolla oli aika myyvä nimi:


Lopuksi vielä kuva meidän hotellin ikkunasta.


Ja viesti teille kaikille!