Ajetaan me tandemillaaa...

Täällä sitä siis asustellaan trailerikylässä Aisnen maakunnassa. Paikka on ok, sillä vaikka ympärillä on paljon muitakin lomalaisia, ollaan saatu olla aika rauhassa. Netti toimii vain pubissa, joten illat on pakko istua kiljuvien brittien keskellä. Onneksi viinilasillinen maksaa vain 2€ (vaikka sekin on kyllä kallis näillä viinihinnoilla). Ollaan silti varmaan jo "ne datailevat suomalaiset", koska liikutaan täällä camping-alueella vaan läppärit kainalossa. Huomenna on pubi kiinni, joten ostettiin äsken nettiaikaa huomiseksikin. Onneksi on terassi, johon voidaan huomenna tulla nörtteilemään. :D

Otan myöhemmin kuvia tästä alueestakin, on nimittäin ihan näkemisen arvoinen viritys tämä Berny Rivierén lomakylä. :D

Ekat kaksi yötä saatiin tosiaan vierata Suomesta (vaikka tulivatkin Saksasta..). Mukavasti lämmittivät ilmaa trailerissa, koska nyt ollaan jäädytty öisin kun ollaan kahdestaan. :D Jeren ja Helenan kanssa tutustuttiin Vic-sur-Aisnen sunnuntaimarkkinoihin ihanan aurinkoisessa säässä.


Kylän keskellä pyöri karuselli lapsille, kojuista myytiin vohveleita ja pienet leipomot myivät patonkia oikein urakalla. Paikalliset olivat levittäytyneet kaduille pitämään kirppiskojuja ja pitihän ne kaikki kiertää. Tein nukkekotiin pieniä löytöjä Helenan suotuisalla avustuksella (onneksi joku meistä puhui ranskaa..).


Illalla ajeltiin lähimpään kaupunkiin Soissons´iin kivojen ravintoloiden perässä. Eksyttiin ihmettelemään keskustan suurta katedraalia, joka oli siitä aika erikoinen, ettei se ollut minkään tietyn uskontokunnan mesta. Aika katoliselta meininki kirkossa kuitenkin näytti, ainakin näin ulkopuolisen silmin. Paikalliset kirkkomammat jakoivat meille postikortteja ja olivat innoissaan siitä että joku tulee Suomesta asti katsomaan Soissons´n katedraalia. Yksi otti meistä jopa valokuvia. :D

Ravintolapuoli oli aika pettymys. Tai ehkä paremminkin ranskalaisten aikataulupolitiikka. Kaupat, ravintolat ja muut menomestat ovat ihan randomisti auki aamupäivisin, jonka jälkeen ne menevät kiinni ja avaavat taas illansuussa. Paitsi maanantaina, jolloin suurin osa paikoista on kiinni. Paitsi että jotkut on auki. Meidän pubi on keskiviikkoisin kiinni. Sunnuntaisin kaikki on kiinni, paitsi jotkut paikat ovat auki. Ja nekin menevät aikaisin kiinni tai vaihtoehtoisesti avaavat vasta illalla. Ei hyvä homma, jos sattuu olemaan aamu-uninen suomalainen, jonka verensokerilla on muutenkin taipumus heilahdella kaoottisin seurauksin. Löydettiin sitten joku mesta, johon päästiin sisälle juomaan sangriaa. Kun oltiin odotettu 30 min niin sieltä alkoi saada ruokaa. Merci!

Eilen saateltiin J&H jälleen matkaan ja vajottiin itse traikun sohvalle ihmettelemään maailman menoa. Mua alkoi ahdistaa kun tajusin, että viikon päästä mä jäisin yksin Englantiin kun Villekin ottaisi kurssin kohti Suomea. Nyyh. Eroahdistus.


Piristyin kun sain Villen ylipuhuttua vuokraamaan meille tandemin. Fiksuna naisena valitsin mallin, jossa takana oleva saa vain istuskella ja katsoa maisemia. Edes ohjata ei voinut. Ylämäessä autoin polkemalla vähän tsemppivauhtia. Käytiin tällä menopelien kuninkaalla paikallisessa supermarketissa ja saatiin kummia katseita kyläläisiltä. Ihan kun ne ei olis ennen nähny tandemia polkevaa turistia patonki kainalossa!

Linnabongausta ja posliinikippoja

Mihinkäs me viimeksi jäätiin..? Saksaan. Tai siis ei jääty, vaan lähdettiin pikapikaa ajamaan kohti Ranskan rajaa, koska tajuttiin että Ranskan mestan varaus alkoi 19.9 klo 16. Samalla tehtiin treffit Vic sur Aisneen Jeren ja Helenan kanssa, saatiin tuttuja vieraita pariksi yöksi. :)

Lähdettiin Bonnista kohti Ranskanmaata. Tarkoitus oli matkalla bongailla vähän linnoja, ja onnistuihan se ihan hyvinkin. Ennen varsinaista kohdelinnaa eksyttiin pieneen kaupunkiin, jonka keskeltä paljastui muurein suojattu shoppailuparatiisi. Käytiin tietysti sielläkin pyörähtämässä ja syötiin niin isot jätskiannokset, ettei jaksettu niitä loppuun. Sellainen jätskiannos on jo aika iso. Kaupungin nimi jäi mysteeriksi.














Loppupäivästä käytiin aivan upeassa Burg Eltzissä, joka oli suuren laakson pohjalla upeiden maisemien keskellä. Linnalle piti kävellä 800m jyrkkää rinnettä alas (ja tietty sitten takas ylös, lääh!).



Ihmeteltiin linnan aarrekammiota, jossa oli myös aikamoinen kokoelma vanhoja miekkoja ja varsijousia (arvatkaa kuka valitsi tämän matkakohteen...?). Saatiin pääsymaksun hinnalla myös opastettu englanninkielinen kierros linnan sisäosiin, Kävi ilmi, että linna on ollut 1300-luvulta asti saman Eltz-suvun hallinnassa, eikä ole koskaan tuhoutunut esim. sodissa. Nyt siellä oli tietty sitten remppa kun me mentiin käymään. :/ Sanoin Villelle, että kunhan remppa on valmis niin mä voin kyllä muuttaa tänne.

Linna oli sisältä tosi hieno, harmi kun sieltä ei saanut ottaa valokuvia. Huoneet oli sisustettu ikään kuin siellä asuis vielä joku. Enkä toisaalta ihmettele vaikka asuisikin, kyllä ne eltziläiset siellä kuulemma vieläkin hengailee, ainakin perheestä oli valokuvakin yhden lipaston päällä.

Maisemat olivat upeat myös linnan parvekkeelta.

Kun vihdoin päästiin kömmittyä takaisin ylös linnan parkkipaikalle, otettiin kurssi kohti Ranskaa. Eipä kulunut kun viisi minuttia, kun Ville bongasi taas linnan, ja sinne oli pakko päästä. Mä en jaksanu. Linna oli ihan hienon näköinen, mutta sijaitsi vaihteeksi kukkulan päällä, jonne opastaulu lupasi olevan matkaa 1,5 km. Jäin autoon kun hullu linnabongari lähti yksin kiipeämään...

Istuin tämmösellä pimeällä parkkipaikalla ja kudoin sukkaa...onneks Ville tuli pian, koska linna oli joko kiinni tai asuttu, eikä sinne päässytkään sisään. Oli jo ihan pimeääkin...

Laskeskeltiin että ennen RCI-paikkaa ja sovittuja treffejä ehdittäisiin ajaa Saksan Mettlachiin. Mettlach on minikokoinen paikka joen varrella, mutta houkuttaa turisteja kun limppu sikaa. :D Koko kaupungin ainut ostoskatu on nimittäin täynnä erilaisia outlet-myymälöitä. Me haluttiin Villeroy&Bochia, mutta löytyi myös Laura Ashley, Lacoste... Keramiikastaan Mettlach on kuitenkin varsinaisesti kuuluisa, ja esimerkiksi Villeroy&Bochin tehdas on Mettlachissa.

Saavuttiin Mettlachiin yöllä ja alettiin arpoa yöpymispaikkaa. Hotelleja oli runsaasti, samoin taloja joiden seinissä teksti "zimmer", huoneita. Päätettiin nukkua autossa ja säästää rahaa, ilmakin oli sopivan lämmin. Parkkeerattiin isomman tien pysähdysalueelle just kaupungin ulkopuolelle. Yö sujui mukavasti, jos ei lasketa sitä, että säpsähdin hereille tunnin välein kun tammenterhot ropisivat auton kattoon ja kierivät tuulilasia alas...kops, kops.

Villeroy&Bochin outlettejä oli kolme. Suurin, pienempi "trendikäs" ja sitten joulumyymälä. Näissä kierreltyäni mä löysin sisäisen englantilaismummoni, oli siellä niin söpöjä astiastoja. Itse ostin tosin vaan yhden maljakon. :D Kävelykadun reunalla oli tori, ja siellä kirppismyyjiä. Yllättäen niilläkin oli myynnissä vaan keramiikkaa. Tykkäsin silti.

Mettlachista ajettiin pikavauhtia tänne Vic sur Aisneen. En ole täällä vielä ehtinyt paljoa kuvailla. Eilen kylässä oli markkinapäivä ja saatiin shoppailla kirppareilla oikein antaumuksella. Siitä lisää seuraavassa sepustuksessa. ;)

p.s. kaikki mummot ja ikäihmiset: kuvat saa isommaksi niitä klikkaamalla! ;)
...paitsi näköjään tämän bloggauksen kuvia ei saa. Mikäköhän tätä nyt riiva...?!

Saksassa pitsaa ja juomaa vaan....

Onni on ystävät. Varsinkin sellaiset, jotka asuvat reitin varrella kun olet matkaamassa halki Euroopan. Tänään navigaattorin ystävällisen topakka naisääni johdatti meikämatkaajat Jasperin sedän talolle Bornheimissä. Olisi ollut kivaa tavata myös taloa asuttavat setä ja täti, mutta nämät olivat juurikin lähteneet toiseen kaupunkiin järjestämään häitä. Toisaalta helpottavaa, koska oltiin aika rähjäisen näköisiä kun nukuttiin yö Burger Kingin pihalla jossain Keski-Saksassa. :D

Nyt on sitten parannettu maailmaa ja taisteltu Jassun nettitikusta. Neljä läppäriä, kolme nettiaddiktia ja vain yksi nettitikku ei ole hyvä yhdistelmä. Onneksi mulla on halpaa saksalaista valkkaria, minttusuklaata ja keskeneräinen villasukkaprojekti, niin olen antanut vähän periksi tässä asiassa.

Seuraavaksi matka jatkuu Ranskaan. Sitä ennen katsastetaan vielä joku saksalainen linnamesta, tietty. Olenkin jo aika valmis jättämään Saksan autobaanat taakse, meno on ollut senverran hurjaa. Täällä ei ole moottoritiellä nopeusrajoituksia ollenkaan, paitsi jos on tietyö niin saa ajaa "vaan" 130 km/h. Ville vetää aina vähän liikaa Red Bullia ja leikkii sitten olevansa Chewbacca. Red Bull antaa siivet tai karvat. :D

Niin. Tässä bloggauksessa ei nyt ole mitään pointtia, koskei ole tapahtunut muuta kirjoittamisen arvoista. Laitan tähän vaan kuvia Meissenistä, kun siellä oli niin idyllisen näköistä.

Ich bin in Dresden

Guten dag! Täällä sitä vielä seikkaillaan Saksassa. Tääl on ihan kivaa. Sopivan eksoottista, ei kuitenkaan liikaa. Ja täältä saa suomalaiseen makuun sopivaa tavallista pannukahvia maidolla. Ei ole vielä alkanut se loputon cappuccinon litkiminen mun osaltani. :)



Eikä tämä muuten ole niin hyvä seikkailumaa kuin vaikka Intia. Kieltämättä ilmassa on silti ollut pientä jännitystä koko viime viikonlopun, sillä suurin osa Berlinin keskeisistä junalinjoista oli ajettu alas. Syyksi ilmoitettiin "lyhyellä varoitusajalla ilmaantunut turvallisuuteen liittyvä seikka". Ville väitti että tuollainen turvallisuusuhka voi johtua vaikka jarruista. Mun mielestä yhtäkkiä huomattu jarruvika ei vaadi kahta tuiman näköistä pollaria joka vaunuun. :/

Ollaan nyt sitten hypitty junasta junaan ja asemalta asemalle ja pähkäilty järkeviä reittejä. Just kun opittiin reitit niin simsalabim! alkoivat yövuorot, ja kaikki meni uusiksi. Eilen päästiin jo keskustan museoalueelle suht kivuttomasti -vain kolmella eri junavuorolla. Kostoksi sekavuudesta ollaan matkusteltu pummilla. Yksi lippu oikeuttaisi vain kolmeen pysäkkiväliin, mutta me ollaan kyllä ajeltu aina koko matka samalla. Turistin yksinoikeudella. ;)



Viikko alkoi mun osalta ankeasti, koska olen nyt sitten vihdoin kipeänä. En tiedä onko tämä sama pöpö kun Villellä kotoa lähtiessä, mutta kurkku on turvonnut ja pää täys räkää. Silti urheasti laahauduin koko päiväksi museoihin, saa nähdä kostautuuko liika ilakointi huomiseen mennessä. :(

Seikkailtiin Berliinissä itsemme Saksan historialliseen museoon, jonka näyttelyt siis kertovat koko Saksan historian 100-luvulta vuoteen 1994. Ville räpsi kamerallaan kun kunnon turisti ainakin, koska alkumuseo oli tietysti täynnä vanhoja miekkoja ja kypäriä. Mäkin tunnistin osan! Nyt voi asiakkaille kertoa että täältä löytyy hienot mallit ainakin Rondelista ja Oakeshotin tyypin IV:stä. :) Mä hajoilin museon penkeillä, koska kuume kolkutteli ohimoita ja Ville oli ihan_älyn_hidas. Vihdoin päästiin mun odottamalle osuudelle toisesta maailmansodasta ja juutalaisten joukkotuhonnasta. Se oli aika kaamea, vaikkei siellä mitään graafisia juttuja ollut, lähinnä propagandajulisteita ja erilaisia dokumentteja. Erään taiteilijan tekemä pienoismalli "death factory", oli aika karmaiseva. Se oli siis miniatyyri, jossa ihmisiä oli toisessa päässä jonossa vartioiden saattelemina menossa rakennukseen, sitten seuraavassa alasti kaasukammiossa ja seuraavassa sotilaat heitteli ruumiita polttouuneihin. Yäk.




Nyt ollaan punkattu pari yötä Meissenissä, joka on kiva pikkukaupunki Berliinistä lounaaseen. Käytiin katsastamassa paikallinen linna ja kierreltiin pieniä putiikkeja. Meissenissä on posliinitehdas ja tosi paljon erilaisia antiikkiliikkeitä. Ostin tosin vaan -yllätys, yllätys!- saippuaa. Mut kun hotellissa oli niin kiva kylpyamme, niin tarttihan sitä kokeilla. Joka ilta. :D

Laitan tähän bloggaukseen kuvat kunhan saan oman koneen joskus nettiin. Nyt dataillaan Dresdenissä vielä, tämä on sen verran suurempi kaupunki et löydettiin jopa nettikahvila. Meissenin hotellissa ei netti toiminut, vaikka soitettiin jopa T-Mobilen asiakaspalveluun ja valitettiin asiasta. "Have you tried to turn it off and on again?"

Tästä matka jatkuu Bonniin. Tarkoitus on toimittaa Jasperille tietokone ja hakea mun aurinkolasit, jotka Instrumentariumin kiltti myyjätäti lupasi postittaa sinne. Ehkä hengaillaan Bonnissa hetki, Ranskassa tarttis olla vasta lauantaina. Mun tarvii ostaa uudet kengät, koska olen pissannut kaksi kertaa vanhojen päälle! :D Ei ole helppoa keskellä yötä kuulkaas maantien varressa kyykkiä kun on pimeää ja alamäki. :D

Piss piss!

Näin minä vihellän maatkallaaaniii...

Do dii! Berlinissä ollaan. Ei tosin niin yksinkertaista, kuin miltä kuulostaa. Ensin tartti ajella läpi Eestinmaan, Latvian, Liettuan ja Puolan. Aluksi olin innoissani erilaisesta rakennusarkkitehtuurista, laiduntavista lehmistä, lampaista, hevosista...sitten vaivuin matkailumasennukseen ja kudoin vaan villasukkia. Tulivat muuten valmiiksi. :)

Aina kun opittiin jonkin maan keskeiset liikennemerkit ja valuuttakurssi, niin putkahdettiin seuraavaan valtioon. Latviasta eteenpäin entiset tulliasemat oli otettu hyötykäyttöön: joka ikisessä entisessä passintarkastuskopperossa oli nyt viinakauppa. :D Puolasta Saksan puolelle tultaessa niissä oli puolestaan joka toisessa viinakauppa ja joka toisessa rahanvaihtopiste. Edelleenkään ei mitään viranomaisen näköisiä kavereita näköpiirissä. Paitsi rekkojen punnitusasemalla oli koppalakkeja, meinattiin aluksi ajautua sinne. Otin sen pienenä vihjeenä Villeltä, vaikkei mun mielestä mulla ole liikaa tavaraa mukana. Koskaan ei tiedä koska tarvii ratsastuskypärää!

Omia kissa- ja heppakavereita on nyt jo ikävä. Onneksi Liettuassa reitille osui "mini zoo", johon pakotin Villen ajamaan. Siellä oli kiva poni, jonka kanssa vaihdoin kuulumisia. Sitä harmitti kun joku oli leikannut sen otsatukan ihan oudosti. Mä tiesin tunteen.




Sillä ponilla oli näin hieno oma koti...


..mutta sen naapurissa asui ihme kyyläpariskunta...


Juotiin mini zoon kahvilassa kaffet ja syötiin jätskit, jotka maistuivat kaamealle esannssivärille. Onneksi ei maksanut paljoa. Sitten jatkettiin kohti Puolaa.

Puolassa ihmiset kaahaavat kuin viimeistä päivää. Kaikilla on ihan helkutin kova kiire ja joka paikassa oli tietyö kesken. Meillä ei ollut kiire päästä hengestämme, niin annettiin täysperävaunurekoillekin tietä aina kun ne halusivat ohittaa, ja ne halusi usein. Vähän pelotti, mutta välillä myös nauratti.

Laskin Puolan moottoritiellä haukkoja, näin ainakin 16 haukkaa. Ne ilmeisesti vaanivat pelloilta joitain myyriä. Puolan ja Saksan rajalla laskin munahaukkoja, niitä näin neljä. Ville ei uskonut, kunnes bongasi itsekin tien laidoilta pari punaisin valosydämin koristeltua latoa, joissa luki "Night Club". Sanoin, että takastulomatkalla menee kahville sitten johonkin sellaiseen, joka a) ei ole hiljaisella teollisuusalueella, b) ei ole punaisilla vilkkuvaloilla koristeltu ja c) ei ole "yökerho".

Pysähdyttiin Puolassa syömään kiinalaista. Siinä kaupungissa esiintyi humppabändi, jolla oli aika myyvä nimi:


Lopuksi vielä kuva meidän hotellin ikkunasta.


Ja viesti teille kaikille!

Ja sepustukset alkaa nytten..

..vaikka ollaankin vielä tukevasti mantereen puolella. Samalla tänne voinee raportoida alkumatkankin sujumisesta. :D

Eilen tiistaina valvottiin perinteiseen tyyliin klo 02.00 asti, Ville tehden viimeisiä firmahommia ja minä pakkauspanikoiden. Neljän tunnin yöunien jälkeen suunnistin YTHS:lle pikakeikaukselle, sitten kamat autoon ja vauhdilla Helsinkiin, ettei missata lauttaa Tallinnaan. Ehdittiin ihan hyvin, kiitos kätevän navigaattoriäänen, joka ponnekkaasti vaati kääntymään oikeasta risteyksestä vielä silloinkin kun itse epäröitiin.

Laivalla oli paljon porukkaa, joku Tikkurilan maalikonferenssi siellä oli menossa. Me syötiin maittavat ja edulliset lounaat (lehtipihvi 13€ ja lohimedaljonki 11€) ja koomailtiin laivakaupassa. Ostettiin 6 purnukkaa DKNY:n deodoranttia kun oli kerta halpaa! :)


Kannella tuuli niin et rillit meinas lentää päästä.
Katsastettiin kuitenkin muita turisteja ja räpsittiin kuvia niinkun japanilaiset konsanaan.

Kannella oli otettu huomioon myös nelijalkaisten matkustajien tarpeet. :)






Iltapäivän puolella saavuttiin Tallinnaan, josta matka jatkui Pärnun kautta Latvian rajalle. Entinen raja-asema oli aavemainen, tyhjät passitarkastuskopit seisoivat hylättynä tonteillaan sälekaihtimet vinossa. Kukaan ei halunnut nähdä mitään papereita ja ajettiin siitä sitten vaan ohi.

Nyt illalla saavuttiin Riikaan, tai oikeastaan Villen sanoin "Riikan Raisioon" Kekavaan. Ei jaksettu raahautua ravintolaan, ni käytiin läheisessä Maximarketissa shoppailemassa. Oli aika eksoottista taas koittaa erottaa maito- ja jogurttipurkkeja toisistaan. Kaliningradin jälkimuistelmissa mä aloin polleana latoa tavaraa koriin kunnes tajusin etten tajua niistä mitään. :D Onnistuin ostamaan kanavoileivän, sendvics ar vistun ja pari persikkaa. Vähän jäi katkera mieli, kosken löytänyt Kaliningradista tuttua suklaajuomaa. Onneksi se oli ehkä saksalaista, niin löytänen sitä vielä jostain tälläkin reissulla.

Jepulis. Nyt siis dataillaan Latviassa. Todella erikoinen ilta (NOT!); kumpikin istuu omien tietokoneidensa ääressä. Ehkä tämä tästä vielä lomaksi muuttuu...